Labradoodlesta jalostuksen kautta australianlabradoodleksi

Jalostusohjelman idean juuret

The Royal Guide Dog Association of Australian kasvatustoiminnan päällikkö Wally Conron aloitti 1980-luvun lopulla jalostuskokeilun villakoiran ja labradorinnoutajan risteytyksillä tarkoituksenaan jalostaa koira-allergisille sopiva opaskoiratyyppi. Villakoira ei sellaisenaan ollut ollut koulutettavuudeltaan toivotunlainen ja ajatus oli, että labradorinnoutajaan risteyttämällä olisi saatu koulutettavuusominaisuuksia paremmaksi samalla kun villakoiran turkkigeenit olisivat tuoneet ns. "allergiaystävällisyyttä".

Vuosikymmenten aikana on esitetty eri medioissa Wally Conronin haastatteluun pohjaavana tietona, että Conron olisi tuolloin opaskoirajalostusohjelmassaan luonut aivan ensimmäisen labradoodlen sekä ollut ensimmäinen, joka lanseerasi nimen käyttöön. Kuitenkin nykyään tiedetään, että Conron vain onnistui tuomaan risteytyksen laajan kansainvälisen yleisön tietoisuuteen markkinointitiiminsä avulla mainostamalla "kehittämäänsä uutta rotua nimeltään labradoodle" ja niinpä tuolloin tämän australianlabradoodlen pohjana käytetyn risteytyskoiratyypin suosio nousi sfääreihin. Esimerkiksi Englannissa on risteytetty villakoiria ja labradorinnoutajia nimellä labradoodle jo 1950-luvulla ja varhainen tiedossa oleva julkaistu kirjallinen maininta labradoodle-risteytyskoirasta löytyy kilpaveneilijä Donald Campbellin elämäkertakirjasta Into the Water Barrier (ensipainos 1955). Myös The British Newspaper Archiven haulla löytyy mm. myynti-ilmoituksia labradoodleista 1950-luvulta, jopa vuodelta 1953. Ei liene mahdollista tietää, kuka on ollut ensimmäinen, joka keksi käyttää termiä labradoodle, mutta jo 1800-luvulta alkaen on rotuyhdistelmänimien käyttö ollut tunnettua: bullmastiffi (bulldogin ja mastiffin risteytyksistä kehitetty rotu) sekä pudelpointer (villakoiran ja pointterin risteytyksistä kehitetty rotu, suomeksi villakoirapointteri) sekä eurasierin ensimmäinen nimi wolf-chow (wolfspitzin ja chow chown risteytyksistä kehitetty rotu) vain muutamana esimerkkinä.

Australianlabradoodle syntyy

Vaikka Wally Conron lopulta lopetti jalostusohjelmansa kokonaan mm. rotukoirapiireistä tulleen vastustuksen myötä, ryhtyi useampi yksityishenkilö Conronin innoittamana risteyttämään labradoodleja Australiassa vieden risteytyssukupolvia yhä pidemmälle.

Yhden tavoitteellisen labradoodle-jalostusohjelman aloittivat 1990-luvun alkupuoliskolla Australiassa eräs äiti-tytär kaksikko Rutland ja Tegan Park kennelnimillä, molemmat tahoillaan mutta jalostusyhteistyötä tehden, tavoitteenaan jatkaa Conronin ideasta pidemmälle vakiinnuttaen mm. turkin ominaisuudet. Kaksikko eteni jalostusohjelmissaan itse risteyttämillään sekä muilta ostamillaan labradoodle-risteytyksillä yhdistäen linjoihin myös muita rotuja tavoitellessaan haluamiaan ominaisuuksia erityisesti juuri turkin sekä rakenteen osalta. Rodun perustajalinjojen pohjana käytettiin siten eri kokoisia villakoiria ja labradorinnoutajaa, sekä näiden lisäksi cockerspanielia, amerikancockerspanielia sekä irlanninvesispanielia. Myös kiharakarvaista noutajaa lisättiin, mutta koska tämän myötä rotuun tuli mm. turkkiin ja luonteeseen vaikuttavia epätoivottuja ominaisuuksia, häivytettiin nämä linjat jalostuksella pois.

Rutland ja Tegan Park nimesivät työn alla olevan uuden rotunsa etuliitteellä "Australian" erottaakseen sen muista labradoodleista. Näistä Rutlandin ja Tegan Parkin jalostusohjelmista syntyi useiden vuosien valikoivan jalostuksen aikana tänä päivänä australianlabradoodle-nimellä tunnettu rotu ja näiden kahden jalostusohjelman perustajalinjoihin vievät tänä päivänä syntyneiden australianlabradoodlejen sukutaulut. On hyvä mainita, että olemassa olevaan rotuun on erityisesti Yhdysvalloissa lisätty uusia jalostuslinjoja monimuotoisuuden lisäämiseksi ja rodun geneettisen pohjan laajentamiseksi rotujärjestöjen tarkkojen sääntöjen mukaisesti vain jäljitettävistä kennelkattojärjestöihin (AKC/CKC/FCI/ANKC) rekisteröidyistä koirista.

Australianlabradoodle ja cobberdog eriytyvät omiksi roduikseen

Vuonna 2004 rodun toinen perustajakennel Rutland lisäsi alkuperäistä irlantilaista linjaa olevaa vehnäterrieriurosta kahden nartun pentueen verran omaan jalostusohjelmaansa ja samana vuonna rotujärjestö Australian Labradoodle Association ALA päätti virallisesti kokouksessaan, että pohjarodut villakoira, labradorinnoutaja, amerikancockerspanieli, cockerspanieli ja irlanninvesispanieli ovat ainoat hyväksytyt rodun jalostuksessa käytetyt pohjarodut, eikä muita rotuja sisältäviä linjoja tunnusteta rotuun kuuluvaksi. Näin ollen Rutlandin "infuusiolinjojen" jälkeläisiä ei hyväksytty (pitkään aikaan) australianlanlabradoodlen rotujärjestöjen rekistereihin ja rodun jakaantuminen kansainvälisellä rotujärjestötasolla vakiintuneen australianlabradoodlen ja Rutlandin linjojen välillä alkoi.

Rutland käytti omissa linjoissaan vielä nimeä Australian Labradoodle n. vuoteen 2012 asti, jolloin yksityisomisteinen australialainen Master Dog Breeders and Associates (MDBA) hyväksyi rodun rekisteriinsä kehitteillä olevana rotuna nimellä Australian Cobberdog. Rutland haki rotua MDBA:han alunperin nimellä Australian Labradoodle, mutta joutui vaihtamaan nimen, jotta hakemus hyväksyttäisiin. Myös cobberdogin rotumääritelmää hiottiin australianlabradoodlen rotumääritelmästä hieman. Tämä vahvisti lopullisesti samasta alkuperästä lähtöisin olevien linjojen erilliset suunnat omina rotuinaan. Osa australianlabradoodlekasvattajista liittyi jalostusohjelmineen MDBA-rekisteriin ja omaksui cobberdogin uutena rotunimenä mutta valtaosa jäi jo vahvat jalansijat omaaviin australianlabradoodlen rotujärjestöihin jatkaen vakiintuneen nimen ja rotumääritelmän parissa.

Vuonna 2026 australianlabradoodle sekä cobberdog ovat hyvinkin ominaan vakiintuneet rodut, vaikka australianlabradoodlen rotujärjestöt ovatkin vuosien varrella hyväksyneet tapauskohtaisesti ns. rotuunottona jalostuskoiriksi sellaisia cobberdogeja, joiden linjoissa ei muita rotuja ole lisätty.

Sekä australianlabradoodle että cobberdog anottiin loppuvuonna 2025 alkuperämaassa Australiassa kennelkattojärjestön Dogs Australian alaisuuteen alajärjestön Dogs Queenslandin toimesta. Australianlabradoodlen uudeksi rotunimeksi on hakemuksessa määritetty Hartwell Retriever. Päätöstä ei ole vielä huhtikuussa 2026 tehty (tai julkistettu). Dogs Queenslandin tunnustamana australianlabradoodlen vastuurotujärjestö on Australian Labradoodle Association (ALA) ja vastaavasti Cobberdogin vastuurotujärjestö on vuonna 2024 perustettu Australian Cobberdog Society (ACS).

Risteytys vai rotu omana itsenään

Merkittävä osa nykyään virallisista roduista on jalostettu risteyttämällä olemassa olevia rotuja keskenään. Australianlabradoodlen kehittäminen ja jalostus roduksi 1990 ja 2000 -luvuilla on siis tapahtunut samalla tavoin, kuin muiden roturisteytyksillä erityisesti 1950-luvun jälkeen kehitettyjen rotujen jalostus tapahtui. Tämänkaltaisia suhteellisen tuoreita rotuja on mm. kromfohrländer (1940-luku), karkeakarvainen slovakianseisoja (1950-luku), venäjänmustaterrieri (1940-luku), venäjänbolonka (1950-luku), eurasier (1960-luku), continental bulldog (2000-luku), alaskan klee kai (1970-luku), silkkivinttikoira (1980-luku) ja australasian bosdog (1990-luku).

Mikäli jonain päivänä maailmasta katoaisivat yllättäen kaikki villakoirat, labradorinnoutajat ja cockerspanielit, jatkuisi australianlabradoodlen jalostus ja kasvatus omana erillisenä rotunaan edelleen aivan normaalisti. Onkin varsin sinnikäs väärinkäsitys suuren yleisön parissa, että australianlabradoodlen kasvattajat olisivat risteytyskasvattajia, sen sijaan että kasvattaisivat jo vakiintunutta mutta vielä toistaiseksi virallistamatonta rotua.

Rodun historiatekstin on koonnut Annamari Toivanen.

Lähdeteksteinä käytetty rotujärjestöjen ALA:n, WALA:n, ALAA:n, ALAEU:n ja ACS:n kotisivuja, Rutlandin kotisivuja, British News Archivea, ABC Australian artikkeleja, Beverley Rutland-Mannersin kirjaa The Complete Australian Cobberdog and Australian Labradoodle sekä Donald Campbellin kirjaa Into the Water Barrier, kuten myös Wally Conronin haastattelua Dogking kotisivuilla. Tietoa on myös kerätty vuodesta 2018 alkaen suullisesti suoraan kasvattajilta sekä lukuisista eri Facebook-ryhmistä, kuten myös rotujärjestöiltä suoraan kysyen.