Rodun historian perustiedot

Australianlabradoodle on Australiassa 1990- ja 2000-lukujen aikana kehitetty rotu, joka on nyt noin 30 vuoden jalostustyön aikana saavuttanut tunnistettavan mutta monimuotoisen ulkomuodon sekä ystävällisen ja helposti koulutettavan luonteen. Ensimmäinen rotua rekisteröivä rotujärjestö Australian Labradoodle Association ALA perustettiin rodun alkuperämaassa vuonna 1998 ja järjestö adaptoi vuonna 1997 kirjoitetun rotumääritelmän viralliseksi rotumääritelmäksi.

Rodun perustajalinjojen pohjana käytettiin eri kokoisia villakoiria ja labradorinnoutajaa, sekä näiden lisäksi cockerspanielia, amerikancockerspanielia sekä irlanninvesispanielia. Myös kiharakarvaista noutajaa lisättiin, mutta koska tämän myötä rotuun tuli mm. turkkiin ja luonteeseen vaikuttavia epätoivottuja ominaisuuksia, häivytettiin nämä linjat jalostuksella pois. Vuonna 2004 ALA päätti virallisesti kokouksessaan, että nämä rodut ovat ainoat hyväksytyt rodun jalostukseen käytetyt pohjarodut, eikä muita rotuja sisältäviä linjoja tunnusteta rotuun kuuluvaksi.

Labradoodlesta jalostuksen kautta australianlabradoodleksi

Vuosikymmenten aikana on esitetty tietona, että the Royal Guide Dog Association of Australia kasvatustoiminnan päällikkö Wally Conron olisi jalostusohjelmassaan luonut aivan ensimmäisen labradoodlen sekä ollut ensimmäinen, joka lanseerasi nimen käyttöön. Kuitenkin nykyään tiedetään, että esimerkiksi Englannissa on risteytetty villakoiria ja labradorinnoutajia nimellä labradoodle jo 1950-luvulla. Varhaisin tiedossa oleva kirjallinen maininta labradoodle-risteytyskoirasta löytyy kilpaveneilijä Donald Campbellin elämäkertakirjasta Into the Water Barrier (ensipainos 1955). Australianlabradoodlekerho ry:n hallituksella on hallussaan tämä ensipainoskirja, jossa mainitaan kuvankin kera Maxie-niminen villakoiran ja labradorinnoutajan risteytys, labradoodle. Myös The British Newspaper Archiven haulla löytyy mm. myynti-ilmoituksia labradoodleista 1950-luvulta, jopa vuodelta 1953.

Wally Conron sai kuitenkin the Royal Guide Dog Association of Australian jalostusohjelman markkinoitua laajemmalle yleisölle erityisesti 1990-luvulla, jonka myötä tämän australianlabradoodlen pohjana käytetyn risteytyskoiratyypin suosio nousi. Suosion myötä erityisesti pentutehtailijat innostuivat maailmanlaajuisesti risteytyksestä ja vuosien saatossa onkin ilmestynyt mitä erilaisempia villakoiraristeyksiä.

Conron työnantajineen tuskin on tiennyt 1950-luvun englantilaisista labradoodleista ja nimen keksiminen uutena uudelleen lienee ollut vain sattumaa.

Wally Conronin jalostusohjelman myötä tai aikana Australiassa ryhtyi useampi yksityishenkilö risteyttämään labradoodleja. Yksi heistä oli Kate Schoeffel. Katen lisäksi tavoitteellisen labradoodle-jalostusohjelman aloittivat eräs äiti-tytär kaksikko Rutland ja Tegan Park kennelnimillä, molemmat tahoillaan mutta jalostusyhteistyötä tehden. Näistä kahdesta jalostusohjelmasta syntyi tänä päivänä australianlabradoodle-nimellä tunnettu rotu ja näiden kahden jalostusohjelman perustajalinjoihin vievät kaikkien tänä päivänä syntyneiden australianlabradoodlejen sukutaulut.